Australialaiset karvakamut

Koalat ja kengurut on saanu lähtemättömän paikan miun sydämestä. Aina, kun tulee mahdollisuus niin mielelläni lähden kattomaan näitä hellyttäviä olentoja (ainakin jos se on ilmaista). Kaupungissa tai lähiössä harvemmin näkee muita kuin ruokaa varastavia lintuja, mutta sitten kun poistuu kiireisen asfalttimaailman ulkopuolelle niin kannattaa jo katsella ympärilleen. Ite koen olevani onnekas, koska oon saanu nähdä koalan ja muutaman kengurun ihan luonnonvaraisina. Tosin ne luonnonvaraset kengurut on saattanu olla myös vallabeita, jotka on oikeestaan vaan  pienempiä kenguruita. Miulle, joka en erota niitä toisistaan, ne on käytännössä yks ja sama. 

''Vain 12 kilometrin päässä Brisbanen keskustasta sijaitseva Lone Pine on maailman vanhin ja suurin koalapuisto ja koti yli 130:lle koalalle. Täällä voit pidellä koalaa sylissä, syöttää kenguruita ja kohdata koko joukon australialaisia eläimiä vompateista vesinokkaeläimiin niille luonnollisessa, kauniissa ympäristössä.''

Lokakuun lopussa tehtiin reissu Lone Pinelle ja olin siitä varmaan yhtä innoissani ku miun 3-vuotias matkaseura. Ainut ero tais olla, että mie en kysyny 2minuutin välein, ollaanko jo perillä. Lipusta maksoin muistaakseni $28, mikä sinänsä on aika paljon, mut toisaalta koin et oli tuo ihan sen arvosta.

           Ihan ensimmäiseks käytiin syöttämässä kenguruita ja wallabeita (ite en tienny et siel oli useempikin laji, netti kerto miulle tästä). Jotenkin koin et kengurut ymmärs ottaa elämän rennosti, ku siel ne vaan makas maassa ja odotti et joku toi käden täynnä ruokaa suoraan suun etee. Yks kenguruista tosin tais olla sen verran nälkänen, että kun nousin ylös ja lähdin kävelemään ruokapussin kanssa poispäin, hää hyppi miun perää ja otti kädestä kiinni. Ei siinä voinu oikee muuta tehä ku antaa vaan lisää ruokaa. 

 

Tuolla koalapuistossa koalat oli jaettu erilaisiin ''osastoihin''. Kindergarten pienille ja söpöille, retirement home vähän iäkkäämille ja sitten vielä ns. perhealue, missä emot sai olla rauhassa poikasten kanssa. Siel taitaa olla vielä muitakin tällasia alueita, mutta ite en muista muita kuin nuo kolme. Koska oli mahdollisuus, ni pitihän se päästä pitämään koalaa sylissä. Kynnet oli ehkä vähän terävät tällä kyseisellä rouvalla, mutta turkki oli oikein pörröinen ja pehmeä. 

Jos oot sattumoisin tulossa Brisbaneen tai jonnekin tänne lähelle, suosittelen lämpimästi vierailemaan kyseisessä paikassa. Mie ainakin nautin tuolla ollessani ja veikkaan, että mukava päivä tulee oli kyseessä sitten nuorempi tai vanhempi henkilö. Vaikka paikan nimi onkin Koala Sanctuary niin kyllä sieltä löytyy eläintä, jos jonkin moista: emuja, pussiahmoja, dingoja, nokkaeläimiä, lintuja ja muita, joita ite en nyt vaan muista.

Viettäkäähän oikein mukava viikko! :)

MILJA

Joulua kahtena päivänä

Pääsiäisen lähestyessä on vähintään loogista ja melkein jopa ajakohtaista kirjoittaa joulusta, jota tällä kertaa sain viettää kahtena päivänä.

   Jouluaattoa vietin sukulaisten kanssa, jolloin joulupöydästä löytyi tuttuja jouluruokia: lanttulaatikkoa ja karjalanpiirakoita munavoilla. Aurinko paistoi lähes pilvettömällä taivaalla, lämpötila oli reilusti yli 25°C ja joulun kunniaksi päätin uida tonttulakki päässä. Tuli jotenkin tosi kotoisa olo, vaikka sää ei muistuttanut Suomen joulua ollenkaan ja sukulaisiakin olin nähnyt vain pari kertaa aiemmin. Olin myös erittäin onnessani uudesta pressopannusta, joka sai pikakahvit jäämään osaksi historiaa. 

           Jouluaattoiltana käveltiin kattomaan joulupihaa, jonka eräs nainen on pystyttänyt joka joulu jo 40 vuoden ajan (jos muistan oikein). Pihalta löytyi perinteinen joulukuvaelma, joulupukki rekensä kanssa sekä  ei niin perinteinen kenguruvaljakko. Paljon kauniita jouluvaloja oli laitettu koristamaan pihaa ja talon seinää. Ite tykkään enemmän pelkistetyistä joulukoristeista ja yksinkertasista valoista, mutta kieltämättä piha oli kaunis, vaikka välillä en tienny, että mitä pitäis katsoa. Illan kruunas kuva joulupukin kanssa, vaikka aluks tarkotuksena oli seisoa vieressä eikä istua sylissä. Päivän naurut tuli kuvaa ottaessa!

Australialaiset viettää joulua joulupäivänä ja jouluaatto ei oo täällä oikeestaan muuta kuin seuraavan päivän valmistelua. Joulupäivänä mentiin host äidin veljen luokse, jossa meitä olikin sitten reilu 15 henkilöä. Päivä alotettiin lahjojen jakamisella, mikä sinänsä oli hassua, koska ite oon tottunu siihen, että lahjat jaetaan vasta ruuan jälkeen. Tosin lapset varmaan tykkää tästä versioista enemmän. Lahjojen jälkeen alkoi joulupöydän valmistelu, josta löytyi salaattia jokaiseen makuun, lihaa useampaa sorttia, kanaa ja paljon katkarapuja, jotka vaan tuijotti minuu epäilyttävästi sieltä kulhon pohjalta. Jokaiselle oli katettu oma paikka nimikyltein ja omalta paikalta löytyi myös pieni lahja. Ihana idea, että kun istuu ruokapöytään niin yllätyksenä löytyy vielä lahja. Ehkä tää idea lähtee miun mukana Suomeen?
           Suomalainen ja australialainen joulu ei oikeastaan poikkea toisistaan niin paljon ku olin kuvitellu. Olin vissii kuvitellu päässäni jotain yhtä suurta eroa ku maalla ja merellä. Sää on lämpimämpi ja jouluruuat on erilaisia, mutta perus idea on täysin sama, nautitaan siitä, että ollaan läheisten kanssa, unohtamatta lahjoja (kyllä ne nyt vaan kuuluu jouluun). Koko päivän miulla oli olo, että oon oikeesti tervetullu, mikä ei välttämättä tällasessa tilanteessa oo itsestäänselvyys. Tunnelma oli vaan tosi rento ja iloinen koko päivän, puhetta riitti joka suunnalla. Miullakin oli jopa sellanen olo et on oikeesti jouluaatto ja joulu - se saattoi myös johtua siitä, että kun katoin ikkunasta ulos niin oli harmaata ja sateista, ihan kuin joulu 2015 Suomessa.
         

Nautin noista kahdesta päivästä tosi paljon enkä vaihtais tätä joulua pois. Kiitos siitä kuuluu näille ihmisille täällä, jotka on tehny alusta asti toivottanu miut vaan lämpimästi tervetulleeks. Toki hetkittäin oli ikävä Suomeen, mutta onneks Skypen avulla näin niitä tärkeitä ja sain toivottaa hyvää joulua. Luultavasti tää joulu tulee olemaan yks niistä harvoista, jotka muistaa viel monen vuoden päästä.

MILJA